Siintä tuntuu olevan hyvin hyvin pitkä aika kun viimeksi kirjoitin ja toki monenlaisia asioita sattunnu, ja niin moni asia painaa mieltä ja kaikki muumitkaan ei tunnu olevan laksossa.
Ennakkotehtävät ovat jotenkuten jo tehty. Yhden koulun tehtävät tuossa odottavat tekijäänsä vielä. Onneksi viiminen palautuspäivä oli 19.5 joten aikaa on ja tehtävätkin helppoja että joku päivä kun tässä keskityn niin saan nekin varmaan tehtyä. Ensimmäinen virallinen pääsykoekutsukin tipahti postilaatikkoon ja sitä odotellaan ihan innolla. Ainut vaan ettei ehkä ny ole sen lempi ammattini mutta no ainekin jotain olisi kun pääsisi edes sinne kouluun. Lähinnä olen nyt ajatellut sen silleen että kuhan jonnekkin pääsee ettei tarvitse vielä vuotta miettiä et mihinkä ja koska. Tuota ikääkin kun tulee koko ajan lisää ja haluisi tehdä jotain konkreettista. Ja voihan sen silleenkin ajatella että jos tää ala nyt ei niin paljoon ala kiinostaa ja ei nyt sit kuitenkaan oo mun juttu niin aina voi hakea uudestaan. Tai jotain. Katsotaan nyt mitä tuo kevät tuo tullessaan noiden pääsykokeiden ja muiden osalta.
Pari koulua voin ihan kättelyssä unohtaa koska mokasin ennakkotehtävät niin pahasti ettei niistä mitään tule.
ennakot siinä sikin sokin lattialla
tuli tälläinenkin hankittua ja sitä on aika ahkeraan ny käytettykkin. Oma tekemä mehu on ihan parasta.
Pääsykokeisiinkin on alettu jo pikkuhiljaa lukea vaikka se tuntuu kuuden kirjan kanssa aika mahdottomalta. Ja en olisi ikinä enää uskonnut oppivani mitään uutta lisääntymisestä tai muustakaan sen suuntaisesta mutta niin taisi kuitenkin käydä.
kuva: IHMINEN, fysiologia ja anatomia
Renkaatkin vaihdoin näppärästi ihan itse ja tuolla pyssyllä, mikä sitten lieneekään sen oikea nimi. Niin en paljoon autoista ymmärrä niiden oikeilla nimillä yhtään mitään mutta silti osaan kyllä omilla sanoilla ja omilla termeillä auton ympärillä duunailla mitä vaan. Renkaiden vaihdonkin olen joutunnu opettelemaan ihan itse. Isäni aikoinaan sanoi että jos aijon autolla eteenpäin mennä niin saan myös renkaat vaihtaa itse. Joten eipä paljon vaihtoehtoja ollut, olihan se ihan itse opeteltava. Niinkuin kaikki muukin autoon liittyvä.
siskoiltani sain ihanan perhos pallon lahjaksi.
Tuli tuossa se 30-VUOTTA mittariin täyteen. Siis anteeksi mitä. No joo todellakin 30. Vaikka ei kyllä uskois. No joo eikä tunnu. Hassua miten joskus 18 vuotiaana ajatteli että kaikki 30 on vanhoja kurppia, mutta nytte taas ei niinkään. Omistan ehkä sitten kropan joka on 30 mutta mieli on kyllä vielä siellä 20 tienoilla eikä se sieltä kovin helposti nouse ylöspäin. Ja muuten no ei iskennyt kuin pelko siintä että mitenkäs tässä näin kävi. Mullahan piti olla perhe ja ura jo 30-vuotiaana. Ja mitä mä vaan tavoittelen vasta sitä mun ammattia ja hah siintä perheestä ei ole tietoakaan. Ei edes miestä. Eikä muuten tulekkaan ainekaan vielä. Jos ny ensin keskittyisin saamaan tuon tavoitteen yksi eli opiskelupaikan. Mutta joo siis kello tikittää koko ajan eteenpäin. Mietin myös sitä et jos ne lapset jääkin saamatta ja olen koko loppuelämän yksin. Mutta vaikka välillä rakastan yksinäisyyttä (niinkuin varmaan kaikki) niin haluanko kuitenkaan olla koko loppuelämää yksin. Aika on ihamisen pahin vihollinen. Ja miksi oi miksi olen herännyt vasta näin myöhään tavoittelemaan sitä mitä haluan elämältä tai ainekin sinne suuntaan meneviä reittejä? Eikö sitä olisi aikaisemmin voinnut lähtä miettimään mikä minusta oikeasti tulee isona. Kokkihan olen mutta no joo en oo koskaan halunnut kokiksi enkä kyllä päivääkään oo tehny tai varmaan enää osaakkaan tehdä mitään kokin hommia. Enkä kyllä edes haluakkaan. Se oli silloin nuorena kun piti johonkin vaan suunnata.
Mutta tätä miettiessä tulee kyllä mieleen sellainenkin juttu että ehkä en kuitenkaan aikaisemmin oo valmis ollut lähtemään kauenmas kotoa kuin nyt oikein palavasti huutaa sitä että haluaa pois täältä, jonnekkin missä on ihan eri ihmisiä, eikä nämä samat naamat päivästä toiseen.
Mutta joo hyvää sunnuntai päivää kaikille!
Kati